sunnuntai 7. heinäkuuta 2019

Hannun runoja

Hannu Salama - Runot


Välillä on hyvä lukea runoja. Kirjahyllystä löytyi ilmeisesti joskus divarista ongittu Hannu Salaman osuvasti nimetty teos Runot. Kyseessä on siis jonkinlainen kokoelmateos, jossa ei-niin-yllättäen on siis runoja.

En tiedä olenko vain pälli, mutta hyvin usein runot menevät rehellisesti sanottuna yli ruumiin ylimmän kohdan. Harvempi Hannu Salamankaan runoista mitenkään puhutteli. Tuntui, että useimmiten näissä runoissa oli vaan liian paljon kielellistä kikkailua, etten saanut kiinni mistään punaisesta langasta. Jokunen runo kyllä löysi tiensä päällimmäisiä kerroksia syvemmälle itseeni. 

Ehkä Hannu Salama vaan ei suurimmalti osin ole minun juttuni.

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Valkeat kesäyöt

Fjodor Dostojevski - Valkeat yöt

Olenpa saattanut unohtaa kirjoittaa joistain lukemistani kirjoista tänne. Enpä edes muista, mitä viimeksi olen lukenut ja milloin. Korjaan nyt kuitenkin tämän virheen, ja kirjaan tuoreet tunnelmakuvat juuri lukemastani Dostojevskin "Valkeat yöt" -novellista.

Jotkut sanovat venäläisen klassisen kirjallisuuden kertovan aina rakkaudesta. Tämä novelli sen ainakin varmasti tekee, mutta muuten en ole asiasta täysin varma. Novellissa kerrotaan käännerikas tarina noin neljän vuorokauden rakkaustarinasta näyttämönään Pietarin Nevan rannat. Maisema oli kirjallisessa mielessä tuttu itselleni myös eräästä Dostojevskin ehkä hieman paremmin tunnetusta rikosta ja rangaistusta käsittelevästä romaanista.

Unet ja unelmat tuntuu olevan yksi novellin teemoista. Unethan ovat kuin unelmia, jotka eivät koskaan toteudu. Englannissahan sanaa "dream" käytetään kummastakin, niin unista kuin unelmista, mutta suomeksi erottelemme nämä toisistaan. Usein unia koitetaan tulkita sisällön perusteella. Ehkäpä niistä voisi oppia jotain myös toteutumattomien unelmien suhteen.

perjantai 7. joulukuuta 2018

Utopiaa

Thomas More - Utopia


1500-luvulla kirjoitettiin ainakin muutama mielenkiintoinen teos. Thomas Moren Utopia on yksi niistä. Teos avaa näkökulmia aikansa ajatteluun, tai ainakin siis Thomas Moren silloiseen ajatteluun. Kirja tarttui matkaan Lontoon reissulla yhden punnan hintaan ostettuna. Pidän tuota puntaa harvinaisen hyvin onnistuneena sijoituksena.

Kirjasta saa väreitä, että se olisi kirjoitettu Platonin Valtion inspiroimana. Utopiassa kuvataan kuvitteellista valtiota samalla filosofisia ja yhteiskunnallisia ajatuksia ilmaisten. Valtioon verrattuna Utopiassa on kuitenkin mielestäni selvä ero. Valtiossa kuvitteellista valtiota käytetään vertauksenomaisesti ilmaisemaan hyvän elämän filosofiaa ja utopistinen valtio kuvataan kuin sivuseikkana, kun taas Utopiassa keskitytään suoraan yhteiskuntapornoon filosofisilla ajatuksilla maustettuna. 

Kaikkiaan kirja oli erityisen mielenkiintoinen. Esimerkiksi kapitalismin ja kommunismin vertailu 1500-luvulla kirjoitetussa tekstissä sai hämmentymään, mitä kaikkea silloin ajateltiinkaan. Kuvittelin, että kumpaakaan käsitettä ei vielä edes tunnettu noihin aikoihin. Kaikkea sitä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Tahatonta historiallista ironiaa ja itsetutkiskelua

Michel de Montaigne - Esseitä


Siinä on jotain ironiaa, kun Michel de Montaigne kirjoittaa vähät välittävänsä maineesta ja kunniasta, ja noin 450 vuotta myöhemmin luen tuon kyseisen herran kuuluisuuden takia.

Kyseessä oli tällä kertaa esseekokoelma, jossa kirjoittaja harrastaa jonkinlaista itsetutkiskelun ja antiikin sitaattien potpurria. Esseistä välittyy kuva hahmosta, johon osin samaistuu, osin tuntee etäisyyttä. Ehkäpä siis kuin melkein kuka hyvänsä ihminen. Ranskalainen 1500-luvun aatelismies tosin tuntuu päällisin puolin aika etäiseltä hahmolta.

Ohimennen kuvatussa 1500-luvun Ranskan menossa huomaa myös kaikenlaisia yhtäläisyyksiä nykyaikaan. Kirjoittajan mielestä oman aikansa ihmiset ovat turhanpäiväisen pinnallisia ja keskittyvät vaan turhanpäiväiseen häsläämiseen, ja yhteiskunta on muutenkin turmion partaalla. Samaa voivottelua löytynee varmaan miltei kaikilta aikakausilta. Ennen oli tietysti kaikki paremmin. Tässä yhteydessä "ennen" lie antiikin aikaa.

Esseissä tuntui tulevan jatkuvasti vastaan "tämä täytyy muistaa myöhemmin" -tyylisiä tekstinpätkiä. Täytyy ehkä jopa ostaa hyllyyn, sillä tämä nide oli taas lainaamon kirjakatakombeista dyykattuja jalokiviä.

lauantai 11. elokuuta 2018

Ruhtinaille

Niccolo Macchiavelli - Ruhtinas


Moni tuntee varmaankin Macchiavellin nimeltä. Tähän herraan viitataan usein julman poliittisen pelin yhteyksissä. Pitipä siis lukemani, mistä Niccolon maine johtuu.

Ruhtinas on kirjoitettu siihen sävyyn, kuin se olisi osoitettu aikansa vallanpitäjille. Ehkä se on heille suunnattukin, vaikka jotkut myöhemmät lukijat ovat sitä pitäneet jopa satiirina. Omaan henkiseen korvaani sisältö kuulosti käytännönläheisiltä vinkeiltä rautakouraiselle renessanssin ajan hallitsijalle. Kirjassa esitettyjen keinojen ollessa välillä mitä ne ovat tosin toivoo, että kyseessä olisi satiiri.

Kirja oli tekstinäkin ihan mukavaa luettavaa, eikä edes hirmu pitkä. 1500-luvun kirjallisuus ei välttämättä ole kuuminta uutta, mutta jos se ei haittaa, niin tämä voi olla ihan mielenkiintoinen.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Kotimaista kauhua

Useita eri kirjoittajia - Viiltokuvia


Viiltokuvia on antologia kotimaisia kauhunovelleja 1990-luvun alusta. Kotimaista kauhua kohtaan heräsi jonkinlainen kiinnostus, ja senpä takia tätä päädyin lukemaan. Genrenähän kauhu taitaa suomalaisessa kirjallisuudessa olla aika marginaalia. Ehkä se on sitä muuallakin, tiedä sitä.

Itse novellit olivat vaihtelevia. Suurin yhteinen tekijä niillä tuntui olevan se, etteivät ne oikein tuntuneet olevan kauhua, tai sitten toimivat muuten vaan huonosti kauhuna. Paljon puistattavampaa tekstiä olen lukenut jo muistakin genreistä, ja oma "idolini" kauhussa H.P. Lovecraft ainakin kirjoitti pikkaisen paremmin. 

Kauhistuttavinta tässä kirjassa oli joidenkin novellien yleinen toimivuus lukukokemuksena ja se huoli, mikä nousi joidenkin kirjoittajien mielenterveydestä. Taitava kirjailijahan osaa transpoloida omat mielenterveysongelmansa laadukkaaksi tekstiksi. Monia näistä novelleista lukiessa ei tullut mieleen, että näin olisi käynyt. 

En suosittele, muuten kuin ehkä jonkinlaisena vaihtoehtoisena lukukokemuksena.

tiistai 26. kesäkuuta 2018

Nationalismista

George Orwell - Notes on Nationalism


Käteen sattui seuraavaksi pääasiassa muusta tuotannostaan tunnetun George Orwellin essee nationalismista, joka oli kirjoitettu maailmansodan vielä jyllätessä vuotena 1945. Kyseisenä aikana lie ollut itse kenenkin helppo huolestua nationalismista. Teoksessa Orwell tosin määrittelee nationalismin ilman sidosta kansan- tai valtionpalvontaan, joka onkin ihan kiintoisa tapa käsitellä aihetta. Nationalismiksi nähdään kaikenlainen sokea ideologian palvonta, oli se sitten oikealta, vasemmalta tai jostain muualta. Esimerkkinä tämmöisestä ideologiasta esimerkiksi kommunismi.

Kiintoisaa esseessä on myös aikansa antisemitismin kuvaus. Natsien toimet mannermaalla olivat saaneet aikaan juutalaisten pakolaisaallon, ja näillä tapahtumilla oli ollut ilmeinen vaikutus ihmisten mielipiteisiin Englannissakin. Monen kerrotaan aloittaneen mielipiteensä kertominen tyyliin "En ole antisemitisti, mutta...". Jotain tuttua lähivuosilta nyky-Euroopan pakolaiskeskusteluista? Juutalaisten tapauksessa aiheessa oli kyllä selkeitä eroja nykytilanteeseen verrattuna, mutta yllättävän paljon vaikuttaisi olleen samaakin.

Kyseessä oli varsin kiintoisa ja jopa jossain määrin ajankohtainen teos.