keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Tahatonta historiallista ironiaa ja itsetutkiskelua

Michel de Montaigne - Esseitä


Siinä on jotain ironiaa, kun Michel de Montaigne kirjoittaa vähät välittävänsä maineesta ja kunniasta, ja noin 450 vuotta myöhemmin luen tuon kyseisen herran kuuluisuuden takia.

Kyseessä oli tällä kertaa esseekokoelma, jossa kirjoittaja harrastaa jonkinlaista itsetutkiskelun ja antiikin sitaattien potpurria. Esseistä välittyy kuva hahmosta, johon osin samaistuu, osin tuntee etäisyyttä. Ehkäpä siis kuin melkein kuka hyvänsä ihminen. Ranskalainen 1500-luvun aatelismies tosin tuntuu päällisin puolin aika etäiseltä hahmolta.

Ohimennen kuvatussa 1500-luvun Ranskan menossa huomaa myös kaikenlaisia yhtäläisyyksiä nykyaikaan. Kirjoittajan mielestä oman aikansa ihmiset ovat turhanpäiväisen pinnallisia ja keskittyvät vaan turhanpäiväiseen häsläämiseen, ja yhteiskunta on muutenkin turmion partaalla. Samaa voivottelua löytynee varmaan miltei kaikilta aikakausilta. Ennen oli tietysti kaikki paremmin. Tässä yhteydessä "ennen" lie antiikin aikaa.

Esseissä tuntui tulevan jatkuvasti vastaan "tämä täytyy muistaa myöhemmin" -tyylisiä tekstinpätkiä. Täytyy ehkä jopa ostaa hyllyyn, sillä tämä nide oli taas lainaamon kirjakatakombeista dyykattuja jalokiviä.