Ksenofon - Kyyroksen sotaretki
Seuraava mainittava saalis kirjaston sokkeloista oli Ksenofonin Kyyroksen sotaretki. Kirja on kirjoitettu alunperin joskus 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Tiivistetysti kirja kertoo Kyyros nuoremman sotajoukon retkestä, jonka tarkoitus oli suistaa silloinen Persian kuningas vallasta. Homma ei mennyt ihan jiiriin. Taistelussa kuninkaan joukkoja vastaan Kyyros kuoli, vaikka varsinaisesti Kyyroksen kreikkalaiset palkkasotilaat taistelun voittivat. Tästä seurasi se, että jäljelle jääneen joukon piti aloittaa perääntyminen vihamielisten maiden läpi, jotta taas joskus kotinsa näkisivät. Tämä matka onkin kirjan pääasiallinen sisältö.
Seuraava mainittava saalis kirjaston sokkeloista oli Ksenofonin Kyyroksen sotaretki. Kirja on kirjoitettu alunperin joskus 300-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Tiivistetysti kirja kertoo Kyyros nuoremman sotajoukon retkestä, jonka tarkoitus oli suistaa silloinen Persian kuningas vallasta. Homma ei mennyt ihan jiiriin. Taistelussa kuninkaan joukkoja vastaan Kyyros kuoli, vaikka varsinaisesti Kyyroksen kreikkalaiset palkkasotilaat taistelun voittivat. Tästä seurasi se, että jäljelle jääneen joukon piti aloittaa perääntyminen vihamielisten maiden läpi, jotta taas joskus kotinsa näkisivät. Tämä matka onkin kirjan pääasiallinen sisältö.
Kirjoittaja Ksenofon oli ennen kaikkea sotilas, ja sotilaallisuus näkyy ilmaisun täsmällisyydessä. Tämä on hyvin ymmärrettävää, kerrotaanhan teoksessa senaikaisen sotilaan työstä. Ensi alkuun tarina oli hieman kankeaa luettavaa, mutta tapahtumien päästessä vauhtiin tyyli toimii.
Muuta kiintoisaa Ksenofonissa on myös muun muassa se, että hän oli Sokrateen oppilas, samaa sakkia siis esimerkiksi Platonin kanssa. Välillä teosta lukiessa tuntuukin, että ollaan jossain Valtion moraalista käytöstä perustelevassa esimerkissä. Kirjassa Ksenofon tuntuu selviytyvän monesta kiperästä tilanteesta keskinäisesti oikeudenmukaisen toimintansa, moraalinsa ja puhekykynsä ansiosta. Ehkä Sokrateen opit ovat auttaneet.
Tarinassa on oikeastaan kaikenlaista hykerryttävää. Omilleen jäänyt sotajoukko toimii usein täysin demokraattisesti sotilaiden kesken, ja joskus ateenalaisten ja spartalaisten väliset poliittiset eriävyydet pulpahtavat suunsoittona pintaan. Oikeudenmukaisuuteen vetoamisen lisäksi toinen yksimielisyyteen johtava tapa perustella toimintaa tuntuu olevan uhrimenoilla selvitetty jumalten tahto. Eri osapuolten kähminnän määrä on niin hillitön, etten ainakaan itse pystynyt sitä yleensä edes kunnolla seuraamaan.
Oli siis erittäin historiallista ja viihdyttävää luettavaa.
