Tulipas luettua toinenkin Pentti Aallon teos. Kyseessä oli kirjailijan kuuluisin teos, “Pakkolaitosvanki”. Kirjassa kuvataan ihmiskohtalon kulkua koulukodista pakkolaitokseen Suomessa joskus 1940-1960 -luvuilla, välillä vankilan mielisairaalaosastollakin käyden. Ilmeisestikin taas nojattiin kirjoittajan omiin kokemuksiin.
Juttu on yleisesti ottaen varsin järkyttävää. “Kylmä rinki” -sarja oli aikamoista jaarittelua tähän kerrontaan verrattuna. Kirjan voikin nähdä kritiikkinä senaikaista koulukoti- ja vankilajärjestelmää kohtaan. Nykyään asiat ovat toivon mukaan paremmin.
En usko sellaisten laitosolojen, mitä kirjassa kuvataan, edistävän yhteiskuntaa tai ihmisyyttä juurikaan. Pikemminkin tulee mieleen, että moiset takaavat sen, että joskus rikolliseen toimintaan sekaantuva varmastikin pysyy valitsemallaan alallaan. Siinä kun tarvitaan varmaankin jonkinlaista vihaa yhteiskuntaa vastaan, jota sysipaskat laitosolot varmastikin kasvattavat.
Olipas taas luettava.
