Svetlana Aleksijevitš - Boyz in Zinc
Jo hyvä tovi sitten luin toisen teoksen Svetlana Aleksijevitsiltä, "Boys in Zinc". En löytänyt kirjaa suomennettuna, joten luin englanninkielisen käännöksen. Kirja tuntui ajankohtaiselta maailmantilanteen huomioiden, vaikka kertoikin tapahtumista noin 40 vuotta sitten.
Kirja tarjosi ruohonjuuritason näkökulmaa Neuvostoliiton Afganistanin sotaan. Kylmän sodan loppunäytöksiin kuulunut Afganistanin sota ilmeni hyvin erilaisena yksilön näkökulmasta mitä toinen maailmansota. Vertailu mielessäni syntyi siis teoksen "Sodalla ei ole naisen kasvoja" kanssa, josta kirjoitin aiemman blogipostauksen. Siinä missä "suuri isänmaallinen sota" ilmeni aikalaiskertomuksissa oikeutettuna eloonjäämistaisteluna, Afganistanin sotilaat eivät oikein tienneet minkä vuoksi he taistelivat. Vertaukset Yhdysvaltain Vietnamin sotaan eivät ole tuulesta temmattuja. Kotimaahan palaavat sotilaat jäivät usein ulkopuolisiksi, siviilit eivät ymmärtäneet useinkaan koko sotaa.
Neuvostojärjestelmän sekopäisyys ilmeni niin haastateltujen tarinoissa sodasta, kuin myös Aleksijevitsin kohtaamista reaktioissa itse teokseen sen julkaisun jälkeen. Kirjaan on sisällytetty kuvauksia absurdiutta lähentelevistä oikeudenkäynneistä, joissa päädyttiin syyttämään kirjailijaa muun muassa siitä, että ei ollut vääristellyt totuutta. Kyseinen episodi tuntui jotenkin summaavan koko sodan ja sen hyökkäävän osapuolen.
