Sodalla ei ole naisen kasvoja

Svetlana Aleksijevitš - Sodalla ei ole naisen kasvoja

Nobel-palkitun Svetlana Aleksijevitšin kirja "Sodalla ei ole naisen kasvoja" tarttui kirjastokäynnillä herätelainauksena matkaan. Joskus – tai siis useimmiten – loistavat teokset löytää täysin sattumalta. Voiko hyvää kirjaa edes tarkoituksella löytää?

Kirjaan on kasattu sopivasti sommitellen toisen maailmansodan aikaisia muistoja Neuvostoliiton asukkailta, pääasiassa naisilta. Aleksijevitš käytti vuosia sotaveteraanien ja muiden sodan kokeneiden haastatteluihin, ja teoksen suurena ansiona voi nähdä syvyyden, johon haastatteluissa on päästy. Kirjan pääteema, joka jo nimestä ilmeneekin, on naisnäkökulma sotaan, ja tässä tapauksessa toiseen maailmansotaan. Muita teemoja ovat ihmisyys ja mitä sota siitä paljastaa, tunteet sodassa, ja muutakin voisi vielä listata.

Kertomusten sisältö puistattaa kirjaa lukiessa miltei jatkuvasti. Sodasta harvemmin kerrotaan kuten tässä teoksessa, ja ymmärrän Nobel-ansiot. Haastatelleet olivat pääasiassa osallistuneet taisteluihin saksalaisia vastaan. Saksa-Neuvostoliitto -sota toisessa maailmansodassa menee eittämättä hirvittävimpien konfliktien joukkoon ihmiskunnan historiassa. En muista lukeneeni kirjaa tai nähneeni elokuvaa, mikä olisi yhtä suoraan ja hirveänä tuonut sodan kauhut, julmuuden ja tuon ajan vihan mielettömyyden silmille. Ehkä niitä on, mutta pitää ainakin hetki pitää taukoa ennen kuin pystyy seuraavan vastaavan lukemaan.

Onnellisesta elämästä

Seneca - Of a Happy Life (De Vita Beata)

Jo unohtuneesta syystä johtuen päädyin lukemaan Senecan filosofiaa onnellisen elämästä. Oppiaineeksi kyseessä on ainakin kiintoisa aihe.

Filosofinen pohdinta tuntuu keskittyvän hyveen ja mielihyvän erotteluun ja niiden keskinäiseen suhteeseen. Onnellisessa elämässä pitäisi pyrkiä – vastoin massojen taipumuksia – hyveen tavoitteluun ulkoisen fylgreenin ja mielihyvän tavoittelun sijaan. Hyve tekee elämästä onnellisen.

Säväyttävän alun jälkeen kirja kuitenkin muuttui hieman jauhamiseksi, joka tuntui pikemminkin Senecan pohdinnalta stooalaisen filosofian soveltamisesta hänen omassa elämässä ja elämänkatsomuksessa. Voi toki olla, että oma ajatuksenlennon sisäistys ei napannut kiinni kaikkia nyansseja.

Roomalaiseen tyyliin Seneca nojaa vahvasti muiden tuotosten soveltamiseen. Muun muassa Sokratesta siteerataan paljon. Ehkä juuri soveltava ote tekeekin tästä teoksesta melko miellyttävää luettavaa. Tosin, antiikin filosofia tuntuu yleensä olevan myöhäisempää filosofiaa kevyempää muutenkin.

Saatana vierailulla

Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan

Tuli luettua hieman suurempi klassikko tällä kertaa. Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan lienee 1900-luvun romaanien kovimpia jyräyksiä. Teos oli joskus tarttunut matkaan kirjakaupasta, ja viimein – ilman sen kummempia ennakko-odotuksia – rupesin sitä rouskuttelemaan. Makuelämys oli täyteliäs, joskin hieman raskas.

Iso osa teoksen viehätyksestä lie ollut kritiikki kommunistista järjestelmää kohtaan satiirin muodossa. Näin epäkommunistisena ja Neuvostoliiton aikaan lähinnä potkuhousuissa kulkeneena tällaiset aspektit eivät suuremmin kosketa. Varsinainen tarina kuitenkin on jo riittävän mukaansatempaava ja sisällöllinen, että romaanista saa paljonkin irti. Syleilevä maaginen realismi on myös jotain, mikä viehättää. Omaan makuun henkilöhahmoja on kyllä jopa hieman liikaa, ja niiden kanssa tahtoi mennä sekaisin. Päähenkilöissä pysyin kuitenkin mukana.

Joka tapauksessa, Saatanan reissua Moskovaan voisi luonnehtia hulppeaksi mestariteokseksi. Venäläinen kirjallisuus on maineensa veroista!