Sotilaiden sosiaalipsykologiaa

Sönke Neitzel, Harald Welzer - Sotilaat - Taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta

Kirjaston palautettujen hylly on vanhanmallista sisällön jakamista sosiaalisessa mediassa. Siellä muiden silmissä kiintoisat teokset nousevat silmille kirjaston isommasta valikoimasta. Jokaista hyllyn asukkia joku on peukuttanut ainakin siinä määrin, että on nähnyt vaivaa joskus sen lainatakseen. Ei ollut ensimmäinen, eikä varmaan viimeinenkään kerta, kun taas sattui käsiin kiinnostava teos sieltä tuossa joku hetki sitten. Kyseessä oli Sönke Neitzelin ja Harald Welzerin kirja “Sotilaat - Taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta”.

Kirjan kannessa on kuva muutamista hymyilevistä armeijan uniformuun pukeutuneista velikullista, mutta jo takakannen lukaiseminen paljastaa kirjan sisällön synkemmän olemuksen. Sisältö on pitkälti kuolemaa ja julmuutta. Kirjassa analysoidaan toisen maailmansodan aikaisia saksalaisten sotavankien salakuunneltuja keskusteluja pääasiassa sosiaalipsykologisesta näkökulmasta. 

Tarkemmin ottaen, kirjassa analysoidaan pääasiassa keskusteluja tappamisesta ja kuolemisesta. Myöskään sodan ajan seksuaalista julmuutta ei unohdeta. Muutakin sotilaiden sielunelämää käydään toki myös läpi. Mukaan on myös otettu muutaman tuoreemman sodan tapauksia vertailuksi osoittamaan, että toisen maailmansodan saksalaiset eivät ehkä olleetkaan niin erilaisia asian suhteen ajatusmaailmaltaan.

Olin ajatellut taas vältellä sotahistoriasta kertovia teoksia pidemmän aikaa, mutta tämä kirja käteen sattuessaan vangitsi jotenkin mielenkiintoni, kenties erilaisuudellaan muihin kirjoihin verrattuna mitä olen lukenut.

Oltuaan varmaankin ensimmäinen tällaisen aihepiirin kirja, jonka luin, onnistui se herättämään paljon ajatuksia. Se lisäsi tietouttani Saksan itärintaman juutalaisvastaisista toimista, jotka olivat keskitysleiritoimintaan verrattavia hirveyksiä. Lisäksi se valotti niitä suorittaneiden sotilaiden ajatusmaailmaa, ja kirjassa pyrittiin myös selittämään koko tapahtumaketjua. Mielestäni siinä jopa onnistuttiin varsin uskottavasti. Kiteytettynä voisi ehkä sanoa esitetyn selityksen olleen, että yleinen moraalin katoaminen sodassa taistelujen myötä rapauttaa myös moraalin taistelujen ulkopuolella. Yksinkertaista, eli ehkä siis totta. Jopa mahdollista ratkaisuakin tällaisen estämiseksi mietittiin jossain välissä. Kaikki sotarikokset pitäisi saada tuomituksi. Ehkä tässäkin on perää.

Loppujen lopuksi kirja ei kuitenkaan onnistunut olemaan äärettömän synkkä. Kirjoittajat toteavat, että salakuunnelluista keskusteluista käy ilmi, että sotilaat tappavat pääasiassa sen takia, koska sotilaan rooli on heille työ, ja tappaminen kuuluu sotilaan työhön. Monet sodan julmuudet olivat sotilaille siis vain osa työtä. Kaikkea tämä ei kuitenkaan selitä. Ehkäpä voisi sanoa, että sota tarjoaa puitteet sille pahuudelle, mitä ihmisistä voi löytyä, ottaa suorimman muotonsa.

Kaiken kaikkiaan, teos oli varsin ajatuksia herättävä. Kiitos taas, palautettujen hylly!