Suurkulkurin suuret seikkailut

William Henry Davies - Suurkulkurin omaelämäkerta

Seuraava käteen ja lukuun sattunut opus oli William Henry Daviesin Suurkulkurin omaelämäkerta. Jo aiemminkin kertomuksia kulkureiden ja pummien maailmasta lukeneena osasin aavistella tämänkin tarjoavan vallan mainiota hupia. Esimerkiksi teos nimeltään Down and Out in Paris and London (en muista varmuudella suomennettua nimeä) herran nimeltä George Orwell kirjoittamana oli vallan loistava. Orwell nimenä tosin tunnistettaneen joidenkin muiden teostensa suosion perusteella. Kyseisestäkin kirjasta olisi mainiota varmaan blogauttaa, mutta en muista siitä enää paljoakaan.

Siinä määrin Davies oli Orwellia aidompi kulkuri, että hän vaikutti ajautuvansa kulkuriksi pelkän mielenlaatunsa ja taloudellisesti ottaen vaatimattomampien juuriensa takia. Orwell taasen vaikutti enemmänkin ruvenneen kulkuriksi jonkinlaisen rappioromantiikan, köyhien puolella myötäelämisen ja kirjallisten aiheiden löytämisen takia. Davies oli Orwellia aiemmin liikkeellä 1890-luvulla. Orwell seikkaili kulkurina joskus 1920- ja 1930-luvuilla. Orwell ilmeisesti tunsi Davieksen teoksen, ja Davies myöhemmin arvosteli kriitikkona Orwellin seikkailutarinat, kertoen pitävänsä niistä (http://www.bl.uk/collection-items/w-h-davies-confessions-of-a-down-and-out-from-the-new-statesman-and-nation). Kovia olivat kulkemaan brittikirjailijat noin sata vuotta sitten.

Suurkulkurin omaelämäkerran tarina on varsin kiintoisa jo draaman kaarena. Tosin, kun kerran kyseessä on tunnetun kirjailijan teos, joka alkaa kirjailijan uran ollessa nollapisteessä, ei liene yllätys, että tarinalla on kirjailijan kannalta voitokas loppu. Kyseessä on kuitenkin joka tapauksessa kiintoisa “vaikeuksista voittoon” -tarina. Ihan tyhjällä pohjalla Davies ei kuitenkaan ole elänyt, vaikka kulkurina liikkuikin, vaan hän oli perinyt pienehkön omaisuuden, jota hänelle pikkuhiljaa maksettiin. Perinnön ansiosta hän vaikuttikin sitten onnistuvan kirjailijan uran aloittamisessa.

Teoksen taustojen ja Orwelliin vertailun ollessa kiintoisaa vielä mielenkiintoisempaa on kirjasta löytyvä ammattikerjäläisen elämän ja mentaliteetin kuvaus. 1900-luvun alun tienoot lienivät kultakautta kiertäville kulkureille. Kirjan tarinoista käy ilmi, kuinka nämä kulkijat elättivät itseänsä niin satunnaistöillä, kerjäämisellä kuin mahdollisesti muillakin metkuilla. Pelkästään kerjäämiseen erikoistuneilla oli ilmeisesti tiukka ammattiylpeys. Rehellistä työtä tekeviä pidettiin tyhminä, koska kaiken elämiseen tarvittavan sai kerjäämälläkin. Työn välttelyn ammattiylpeys tuntuu jotenkin riemukkaan ironiselta käsitteeltä. Jotain yhteistä ihmisiltä aina löytyy.

Jos hobo-elämä kiinnostaa (siis kirjallisessa muodossa), tässä on mainiota luettavaa.