Rikos ja rangaistus

Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus

Dostojevskin Rikos ja rangaistus päätyi käsiin hieman epätavallisemmin. Hilpaisin divariin erään joutokirjan kanssa, ja kerroin kaupanpitäjälle että heitän kirjan roskiin jos ei kelpaa. Näinkin ammattimaisella tinkaamisella divaristi kehoitti ottamaan jotain vaihdossa. Noin kolmen ja puolen sekunnin etsinnän jälkeen käteen tarttui tuo Dostojevskin teos, josta totesin vielä ääneen että tämähän on englanniksi. “Siinähän sitä lukiessa oppii”, totesi kauppias. Arvostan tällaista pelotonta asennetta oppimista kohtaan, ja kiitin vaihtokaupasta ulos kiirehtiessäni.

Olen aina pitänyt itseäni hyvänä englannissa, ja niin myös monesti muutkin. Rikoksen ja rangaistuksen englanninkielinen käännös oli tosin haasteellisinta mitä olen pitkään aikaan lukenut. Pisteet venäläisille, jos he ovat oikeasti niin intellektuellia kansaa, kuin mitä tuosta teoksesta sai kuvan. Luulen tosin, että vodkalla on jo nollattu liika huipputaso, jos sellaista on joskus ollut.

Kirjan itse tarinaa lie analysoitu jo galaktiseen tappiin asti näinä ajanlaskun aikoinamme, joten en tuhlaa energiaani nyt sellaiseen. Monelle Dostojevski edustaa jotain tiiliskiviromaanin perusolemusta. En kirjan painosta tiedä, mutta tiheydeltään ainakin tuntuu kuvaavalta. Tai oikeastaan tiilet ovat aika ilmavia verrattuna Dostojevskin kirjoitukseen.

Olin lukenut yhden Dostojevskin jo aiemminkin, joten osasin olla tosin varautunut. Itselleni Dostojevskin teksti tuntuu vaihtelevalta. Pitkäpiimäisyyden keskeltä, väliltä ja laidoilta löytyy äärimmäisen kiehtovia ilmaisun jalokiviä ja tunnelmakohtia. Välillä kirjoitus myös uppoaa kuin paraskin viihde. Ehkä se on tämän kirjailijan hienouksia, dynamiikka nimittäin.